Vietimme eilen laatuaikaa erään ystäväni kanssa kotonani.
Teimme ihanaa ruokaa ja vedimme luonnollisesti myös ne kuuluisat jälkiruokaöverit. Siinä sitten enemmän
kuin kylläisinä keskustelimme taas kaikesta mahdollisesta. Ulkona oli pimeää,
ja yksiössäni tuoksui chili ja inkivääri.
Yksi tärkeimmistä keskustelemistamme aiheista käsitteli
saavuttamista ja eteenpäin pääsemistä. Se on ollut oikeastaan todella monen viime aikoina käymäni keskustelun keskeinen aihe. Miksi asiat eivät
etene? Miksi en osaa tehdä päätöstä siitä, kumpaan suuntaan kääntyä? Mitä jos en
tälläkään kertaa saa otettua seuraavaa askelta?
En edes tiedä, mistä kumpua tarve saavuttaa
kaikki mahdollisimman nopeasti. Usein kuulen sekä omasta että muiden suusta, että en halua tuhlata aikaa väärässä opiskelu- tai työpaikassa, tai epävarmassa
ihmissuhteessa. Jos en nyt onnistu, jään vain paikalleni, enkä pääse elämässä
eteenpäin.
Eilen illalla kuulin kuitenkin ystävältäni ajatuksen, jota
en ollut koskaan aikaisemmin kuullut:
– Oli kyse mistä tahansa, pitkä matka on
aina parempi kuin lyhyt.
Mitä enemmän pohdiskelin lausetta, sitä fiksummalta se kuulosti.
Lyhyellä matkalla, puhumattakaan oikotiestä, ei voi koskaan nähdä, kuulla ja
kokea yhtä paljon kuin pitkällä matkalla.
Ympärillämme puhutaan suhteellisen paljon siitä, kuinka
hienoa on valmistua nuorena, ostaa asunto mahdollisimman pian
valmistumisen jälkeen, mennä naimisiin lukioaikaisen rakkauden kanssa ja saada
ensimmäinen lapsi alle kolmekymppisenä. Ovathan nuo hienoja saavutuksia. Ne
eivät kuitenkaan ole arvoja tai normeja, joihin meidän kaikkien pitäisi
mukautua.
Tiedostan olevani melko malttamaton luonne. Haluaisin nähdä aina seuraavan kulman taakse, ihan vain varmuuden vuoksi. Mahdollinen umpikuja tai se pidempi tie on pelottanut. Se on ollut täysin turhaa. Elämässä ei ole sellaisia reittejä, jotka eivät johda mihinkään. Ja mitä tuohon pidempään tiehen tulee, se vahvistaa, kasvattaa ja luo uusia mahdollisuuksia.
Asioille pitää antaa aikaa. Ja ihmisille. Elämä ei toimi liukuhihnamenetelmällä – ihan vain meidän suureksi onneksemme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti