Meillä on pakolaiskriisi. Meillä on valtion velka. Niin paljon
huolta ja erimielisyyksiä. Mutta MTV:n
päätoimittajaa lainatakseni: Ihmisyys, se meillä on kriisissä.
Netin ihmeellinen maailma on täynnä toinen toistaan
asiattomampia kirjoituksia ja videoita – radikaalein esimerkki on varmasti vähän aikaa sitten Facebookissa levinnyt video suomalaisesta perheestä, jossa aikuinen opettaa
taaperoikäistä lasta lyömään pakolaista esittävää lelua.
Jos halutaan koko ajan löytää syyllisiä ja
epäonnistujia, voivat nämä ”keskustelijat” ja ”sananvapauden käyttäjät” katsoa
peiliin. Vihapuhe ei edistä mitään hyvää. Ei yksinkertaisesti mitään.
Se ei ole ratkaisu. Se on oman pahan olon ääneen huutamista ja muiden lyttäämistä,
jotta tuntisi itsensä edes jotenkin onnistuneeksi.
Se on yksinkertaisesti väärin.
Kulttuurissamme osataan kritisoida ja olla
negatiivisia. Huonoa, ilkeää ja julmaa energiaa on liikkeellä niin paljon, että
sitä on vaikea ymmärtää. Miksi toisia halutaan satuttaa? Ja miksi
se on monelle niin helppoa?
Lapsi tarvitsee kehuja ja kannustusta – ja niin
tarvitsee aikuinenkin. Onnistumista pidetään nykyään niin itsestään selvänä asiana, ettei siitä osata antaa kiitosta.
Aina kehujen ja kiitoksen ei kuitenkaan tarvitse ja pidä kummuta onnistumisista. ”Ihanaa, että olet siinä.
Kiitos, että olet juuri sinä.” Pieniä lauseita, joilla saa aikaiseksi niin
paljon. Niin paljon parempia, vahvempia ja onnellisempia ihmisiä.
Tiedän, että on ihmisiä, jotka haluaisivat hiljentää
sosiaalisen median kaikesta negatiivisesta puheesta. Emme voi estää jokaista
pahaa oloaan netissä purkavaa ihmistä julkaisemasta loukkaavia
kirjoituksia. Voimme kuitenkin omalla toiminnallamme tuoda esiin hyvää. Jakaa ja kirjoittaa tekstejä, jotka levittävät positiivista energiaa. Keskustella ja kritisoida rakentavasti. Huutaa tarpeeksi lujaa kehuja ja kiitoksia. Vihapuhe hukkuu niiden alle, koska kehuja ja kiitoksia ihmiset oikeasti haluavat kuulla.
Lue myös:
