keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Kosketa minua

Nostan pienen pojan, ehkä kolme vuotiaan, syliini, ja lähdemme kohti tavaratalon infopistettä. Hän kietoo kätensä kaulalleni ja katsoo minua ihmeissään. Olen kysynyt kaikilla osaamillani kielillä pojan nimeä, mutta hän ei vastaa. Katsoo vain suoraan silmiini. Hänet oli löydetty yksin harhailemasta takkiosastolta.

Lasken pojan istumaan infon tiskille, mutta heti otteeni irrotessa, hän kurottaa kätensä minua kohti. Nostan hänet takaisin syliini. Kysyn vielä englanniksi hänen nimeään. Saan vastaukseksi edelleen vain hämmentyneen katseen.

– Jacob, hän viimein kuiskaa.

Teemme kuulutuksen, ja istun poika sylissäni odottamaan vanhempia. Pian huolestunut isä noutaa poikansa, ja kaikki on taas hyvin.

Palaan töihin. Ajatukseni ovat kuitenkin muualla. Tuo pieni ihminen jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen. Pohdin, kuinka tärkeää kohtaamisessamme oli kosketus. Se, että poika oli sylissäni, ja minä pidin häntä lähelläni. Koska meillä ei ollut sanoja, läheisyys ja kosketus olivat merkkejä siitä, että kaikki oli hyvin.

Ihminen tarvitsee kosketusta ihan syntymästään lähtien. Esimerkiksi keskoslapsia hoidetaan kenguruhoidolla, jossa lapsi lepää äidin tai isän ihoa vasten tuntien sydämen sykkeen ja ihon lämmön. Hoitomenetelmällä on positiivisia vaikutuksia sekä kasvun, kehityksen, vuorovaikutuksen että turvallisuudentunteen kehittymisen kannalta.

Kosketus on tärkeää kuitenkin kaiken ikäisille. Sillä on vaikutusta sekä psyykkiseen että fyysiseen hyvinvointiin. Kiintymyshormoniksikin kutsutun oksitosiinin määrä voi vaikuttaa joko nostavasti tai laskevasti stressihormoni kortisolin määrään kehossamme.

Mielestäni ihmiset tarvitsevat lisää hyvää koskettamista – sekä henkistä että fyysistä. Läsnäoloa. Lapsen ei tarvitse selvitä yksin, eikä tarvitse aikuisenkaan. Jokaisella on toki oikeus omaan tilaan, ja sitä tulee muiden kunnioittaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että ihmisten päästäminen lähelle ei ole pois vapaudestamme. Mitä vahvemmin tunnemme, että joku on tukenamme, sitä kauemmas uskallamme myös yksin.

Kosketuksen merkitys on äärettömän suuri. Oli kyse sitten lapsen ja vanhemman välisestä suhteesta, ystävyyssuhteesta tai parisuhteesta, haluamme tulla huomatuksi, rakastetuksi ja tuntea olomme turvalliseksi. Ja kosketus on sanaton tapa kertoa toiselle, että olen tässä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti