keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Ajatuksia vihasta ja rakkaudesta

En millään haluaisi uskoa, että tähän maailmaan mahtuu näin paljon vihaa, kuin viime aikaiset tapahtumat osoittavat. Erityisen huolestuttavaa on se, miten moni vastaa vihaan vihalla.

En tiedä, millaisessa maailmassa sellaiset ihmiset haluavat elää ja millaisen maailman jättää lapsille ja nuorille. Vihaa lietsovilla kommenteilla opetetaan vihaamaan. Millainen ihminen voi esimerkiksi toisen surussa ja pelossa toivoa jonkun täysin viattoman ihmisen kuolemaa?

On vaikea myöntää, että tämä maailma pelottaa minua. Sen ihmiset. Pelkään, että kadotan luottoni ja uskoni hyvään. Pelkään, että lapset, jotka ovat tulevaisuus, kovettavat kuorensa, oppivat vieroksumaan erilaisuutta ja käyttämään väkivaltaa ratkaisukeinona. En haluaisi pelätä, sillä se on viimeinen asia, jota tässä tilanteessa pitäisi tehdä.

Media täyttyy nykyään pääosin negatiivisista asioista. Se laittaa minut miettimään, haluanko olla mukana tekemässä sellaista mediaa? Onko vika loppujen lopuksi maailmassa, politiikassa, uskonnoissa, mediassa, vai kenties ihan vain ihmisissä?

Onko ihmisten – niiden, jotka istuvat (tai ovat istuneet) eduskunnassamme, asuvat naapurissamme, tai ovat ehkä vielä lapsia – niin paha olla, että se purkautuu julkisena vihana, kiusaamisena ja väkivaltana sekä mediassa että koulujen pihoilla?

Uskon, että suurin osa meistä haluaa saada nämä kauheudet niin kotimaassamme kuin maailmallakin loppumaan. Haluamme tuntea olevamme turvassa missä tahansa olemme. Se ei kuitenkaan tule onnistumaan, jos annamme vallan vihalle, pelolle ja väkivallalle. 

Ei minulla ole ratkaisua tähän vallitsevaan tilanteeseen. Kunpa olisikin! Mutta faktahan on se, että mikäli maailmassa elettäisiin rakkauden ehdoilla, ei meillä olisi näitä kamaluuksia. Emme pelkäisi räjähdyksiä, emmekä lukisi kiusattujen lasten ja nuorten itsemurhista ja masennuksista. Sellainen maailma on ehkä utopia, mutta mitä useampi meistä elää rakkauden ehdoilla, sitä lähemmäs pääsemme tuota utopiaa. 

En pysty pysäyttämään terroristeja, enkä muuttamaan kaikkien ihmisten ajatus- ja arvomaailmaa. Mutta voin auttaa, lohduttaa ja olla läsnä ympärilläni oleville ihmisille. Pitää kiinni uskostani hyvään. Hiljentää vihaa lietsovat puheet jättämällä ne omaan arvoonsa ja sen sijaan puhua ja kirjoittaa rakkauden ehdoilla. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti