Elämääni on siunaantunut ihan mielettömiä ihmisiä. Olen
saanut mahdollisuuden tutustua mielenkiintoisiin, erilaisiin ja toisinaan myös
haastaviin ihmisiin. Kukaan ei ole tullut sattumalta, eikä kenenkään merkitys
ole toista vähäisempi. Kunpa osaisin sanoa, miten paljon teiltä, rakkaat
ystävät olenkaan oppinut!
.jpg)
Osan olen tuntenut koko ikäni, osan vasta joitakin kuukausia.
Kyseessä on todella kirjava joukko monellakin tapaa. Silti, jokaisen kanssa on
ihan äärettömän hyvä olla. He tuntevat minut vahvuuksineni ja heikkouksineni,
ja minä heidät.
Ihmiset eivät aina päästä lähelleen helposti. Pelkäämme
hylkäämistä, petetyksi tulemista – yksinkertaisesti sitä, ettemme riitäkään.
Kun antaa itsestään vain osan, ei rikkoudu kokonaan, jos toisen kanssa
hiihdetäänkin eri suuntiin sukset solmussa.
Jokainen ihmissuhde on toki oma tarinansa, mutta oman
kokemukseni mukaan parasta on lyödä kaikki kortit pöytään. Kun on itse avoin,
on toisenkin helpompi olla. Silloin saa ja antaa eniten. Sitä paitsi, kukaan ei
ole ajatustenlukija. Puhuminen on
jokaisen suhteen avainasia. On tärkeä puhua hyvistä asioista, on tärkeä puhua
huonoista asioista. Oikeiden ihmisten kanssa asioiden esiin ottaminen ei ole
riski.
Vaikka kulttuurimme onkin hyvin yksilöpainotteinen, tarvitsemme toisia ihmisiä. Tutustuminen ja lähelle päästäminen vaativat rohkeutta. Voi olla, että syntyy läpi elämän kestävä ihmissuhde. Voi olla, ettei synnykään. Ikinä ei saa tietää, ellei kokeile.
Jos jostain voin olla itsessäni ylpeä, niin siitä, että olen uskaltanut kokeilla.
Koska tänä(kin) vuonna ystävänpäivämuistamiseni jäivät sille kuuluisalle ajatuksen tasolle, enkä halua pitää ystäviäni itsestäänselvinä tai ajatuksenlukijoina, muistan heitä tällä kirjoituksella.
Kiitos. Olette uskomattomia. Niin paljon olen oppinut teidän kanssanne ja teidän kauttanne maailmasta ja itsestäni. Olen onnellinen teistä jokaisesta <3
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti